Taikarummun uusi kasvattaja

Taikarummun alkuperäinen kasvattaja on siis Tuija Luusua Klaukkalasta ja nyt rekeen on hypännyt kaveriksi pitkän linjan lapinporokoiraharrastaja Mitra Kaltiokumpu Oulusta. Tuija on vetäytymässä kasvatustyössään taustalle ja on luvannut olla tukena ja turvana uuden kasvattajan matkalla. Kaikki tuntevat Rumpulan Tuijan ja Jopparin, mutta alla Mitran historiaa. 

Syy, miksi päädyin juuri lapinporokoiraan

Vanhemmillani oli aikoinaan Rambo-koira. Rambo oli narttu ja se näytti vähän porokoiralta. Omaa koiraa  miettiessäni totesin, että no semmonen lapinporokoira olisi varmasti aika kiva. Kestäisi tuulta ja tuiskua ja tykkäisi liikkua metsässä. Ensimmäinen lapinporokoirani oli Hukkaperältä Áksi. Rovaniemellä asuessani tutustuin pelastuskoiratoimintaan ja se oli oikeastaan sykäys perehtyä tähän rotuun entistä enemmän. 

Lapinporokoira on kompakti kooltaan, enimmäkseen terve ja kevytrakenteinen. Ne työskentelevät itsenäisesti ja omaavat huipun ongelmanratkaisukyvyn. Lapinporokoira tekee töitä ihmisen kanssa, ne ovat vaatimattomia, pyyteettömiä ja rohkeita. 

Taikarummut, Hallaneva ja Mieluisa

Áksin kaveriksi halusin narttukoiran ja sattumoisin Klaukkalaan oli syntynyt Taikarummun B-pentue. Sen lisäksi, että sieltä tuli meille maailman sielukkaimmalla kärsällä varustettu Halo, tuli myös ihana kasvattaja Tuija ja mun ihan parhaat ystävät. Halon aikaan tuli veljelle Taikarummun Juji (C-pentueesta).  

Sen jälkeen kun Halon kanssa alettiin touhuamaan pelastuskoirahommia, mietin että oispa semmonen räyhäkämpi tapaus poikaa. Tuli Saaralta huultenreijittäjä Hallanevan Siiri, jolla ei ollu mitään rajoja eikä jarruja penskana (eikä mummona). Sipa oli ensialkuun Jenniltä sijoituksessa ja Mannun kanssa yriteltiin penskoja. Pentuja ei kuulunut joten Sipsi vaihto uranaisen hommiin ja oli mulle paras opettaja pekohommissa. Siirin aikana tuli vanhemmille Taikarummun Johka (F-pentueesta)

Sitten meille tuli Mieluisan Helka. Toivoin Hannelta vilkkainta ja toimeliainta tyyppiä ja se me taatusti saatiin.  Helkasta haaveilin kans pentuja, mutta harmittavasti oireinen ltv4 blokkas ne haaveet roskikseen. Helkaa ei haittaa moinen, koska pekohommat, uinti, mönkijällä ja kelekalla matkustelu best.

Yks Kerttu vaan

"Meille ei tuu koskaan kolmatta koiraa yhtaikaa olemaan". "Kolme koiraa on ihan mahoton ajatuksenaki". "Ei missään nimessä kolmatta, on liikaa". Sitten tuli Cossaksilta Kepa. Nuin vain. Kepa on aivan erilainen ko kukaan aiempi. Kerttu on diiselikonneella varustettu lempeä valtamerialus. Kepassa on kuitenkin ehtaa Taikarumpua koska takana on HaloJöröKuura. Kertun terveyden suhteen kävi lottovoitto joten tässä sitä nyt ollaan. Aloittelemassa Tuijan viitoittamaa matkaa